21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja

Otsikko viittaa 17.11.2015 julkaistuun ”reseptikirjaan”, jonka ovat toimittaneet Haaga-Helian opettajankoulutuksessakin toimivat Hannu Kotila ja Kimmo Mäki. Tehoa korkeakouluopintoihin haetaan erilaisista oppimisympäristöistä, ohjauksesta ja arvioinnista, työn ja opintojen yhdistämisestä ja pedagogiikan kehittämisestä. Hämmennän keitosta seuraavassa avaamalla reseptikirjaa ja sen taustalla olevia ajatuksia.

Resepti 1: Tehoa erilaisista oppimisympäristöistä

Korkeakouluopintoihin kytketään aimo annos yritystoimintaa. Lisätään vahva tujaus     projektiosaamista ja leikataan pala yrittäjyyttä osaksi tutkintoa. Sitten työ ja oppiminen           sekoitetaan huolella. Mitä useampi kokki, sitä maukkaampaa oppiminen on.

Resepti 2: Tehoa ohjauksesta ja arvioinnista

Hyvin tehty pohja on puolet aineksista, mutta myös hyvän seoksen kriteerit tarvitaan.                        Asiantunteva ohjaus niin, että kaikki kokkaavat, mukaan kourallinen harjoittelua ja lopulta opiskelijalähtöinen maustemaailma takaa laadukkaan tuloksen.

Resepti 3: Tehoa työn ja opintojen yhdistämisestä

Ainekset yhdistellään viisaasti ja reseptinlukutaito edistää valmistumista. Omat             kokkauskokemukset otetaan talteen ja kehittää reseptiä niiden pohjalta.

Resepti 4: Tehoa pedagogiikan kehittämisestä

Oikeat valmistusmenetelmät takaavat isommankin keitoksen valmistumisen. Valmistustapa voi olla haudutus, keittäminen, liekitys tai paistaminen, kunhan tietää, mitä tekee. Asiakaslähtöinen kattaus ja palvelu viimeistelee sen, mitä tarjotaan.

Reseptikirja on syntynyt ajassa, jossa puhutaan joustavista opintokokonaisuuksista ja sujuvasta opiskelusta, osallistamisesta, yhteisöllisyydestä ja vastuun ottamisesta oman osaamisen kehittymisessä, osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta, työn opinnollistamisesta, yksilöllisistä osaamisista ja opintopoluista, uusien pedagogisten, vuorovaikutuksellisten ja ohjauksellisten valmiuksien kehittämisestä osana korkeakouluopettajan työtä. Puhutaan myös teknisistä, tiedollisista ja pedagogisista digiajan valmiuksista, joiden kehittämisessä on vieläpä kiirekin, sillä nyt jo tiedetään, mikä motivoinnin mahdollisuus sisältyy siihen, että opitaan hyödyntämään opiskelijoiden osaamista ja he voivat käyttää heille tuttuja, omia mobiililaitteitaan oppimisessa. Tulevaisuudessakin ne tulevat olemaan heille tärkeitä työvälineitä.

Ammattikorkeakoulussa opiskelevista noin puolet käy työssä opintojensa aikana ja suuntaus näyttäisi olevan, että opiskelu muuttuu yhä enemmän osa-aikaiseksi. Samaan aikaan korkeakoulusektorilla kehitetään nyt ajankohtaisena teemana työn opinnollistamista, ahotointihan on jo arkipäivääkin. Työn opinnollistamisen ajatuksella tähdätään siihen, että opiskeluaikainen työ voitaisiin hyödyntää osana oppimista tavoitteellisesti ja ohjatusti kolmikannassa työnantajan, opiskelijan ja ammattikorkeakoulun kesken. Työn opinnollistamisesta puhumme myöhemmin vielä lisääkin, mutta asiaan pääsee hyvin perehtymään itsekin mm. osoitteessa http://www.amkverkkovirta.fi/.

Yhä useammin oppimista tapahtuu luokkahuoneen ulkopuolella, jolloin oppimisen ohjaaminen ja osaamisen tunnistamisen ja arvioinnin osaaminen tulevat aina vain tärkeämmäksi.  Tukena tarvitaan osaamisperustaiset opetussuunnitelmat ja niihin perustuvat arvioinnin kriteerit. Erityisesti osaamisen arviointi onkin noussut pedagogiseen keskusteluun, arvioinninhan tulisi toimia siitä riippumatta, miten osaaminen on hankittu. Suoritusten arvioinnista osaamisen arviointiin -keskustelukin jatkuu varmasti.